Ruoka, miljöö ja palvelu. Kaikki hiottu vimpan päälle.
Puoliso vei syntymäpäivänä syömään hienosti. Edellisestä Heinätori-kerrasta on liian monta vuotta, joten jännityksellä odotin mihin suuntaan on menty. Suunta oli, jos mahdollista, vielä parempaan.
Alkupalaparsan alla lymysi niin maukas peti, että piti oikein kysyä mitä herkkua juuri söin. Puolison kuha oli kuulemma elämänsä parhaiten paistettu kala. Valisemani karitsa oli myös taiteen paistettu ja maustettu. Ainoa yllätys oli, että kokolihan sijaan sain jauhelihapihvin. Sitä ei mainittu listassa.
Otamme aina eri jälkiruoat, että voimme jakaa toistemme herkut. 😉 Creme brulee oli ihana ja tilaamani mystinen vadelmaa, ruusua ja litsiä jännä herkkä makuyhdistelmä.
Oijoi, vatsat täynnä ja sielut raukeina tassuttelimme tyytyväisinä kotiin.
Kiitos.
Erityisesti palvelustaan tunnettu ravintola vanhassa, vuonna 1914 valmistuneessa entisessä vaakahuoneessa.
Metsäsienikeitto oli mitäänsanomaton velouté-pohjaan tehtynä. Ankanrinta sen sijaan oli asiaankuuluvan mehevää ja mureaa. Ehkä hieman vaatimatonta kirpeyttä oli yritetty saada aikaan raparperillä ja punajuurella. Kaivattua ryhtiä toi onneksi viiniksi suositeltu Luigi Bosca. Jälkiruokana tarjoiltu vadelman, ruusun ja litsin yhdistelmä ei tuottanut pettymystä.
Laskun odotteluun kului hyvä tovi, vaikka paikka ei ollut edes kiireisimmillään. Laskun sai vasta toisen ystävällisen pyynnön jälkeen, mikä pudottaa arvostelun neljään tähteen.
Heinätori on aina yhtä huikea kokemus. Talon metsäsienikeittoa ei voi jättää väliin ja nyt Pääsiäisen kunniaksi lammas vei kielen mennessään.
An error has occurred! Please try again in a few minutes