Bella Roma & Daddy´s Diner

Hyvä purilaisateria on ihana asia, se on kuin vastaantulijan suoma vilpitön hymy kesäpäivänä. Ja hyvä tuo syömäni ateria tänään oli, toden tosiaan. Coleslaw oli mukavan rapsakkaa, se toi mieleeni vanhan lemmikkikilpikonnamme Kölvin, joka aikoinaan näytti onnelliselta rouskuttaessaan kaalia parvekkeellamme auringonpaisteessa, niin onnelliselta kuin kilpikonna vaan voi näyttää, onnellinen olin itsekin tänään tuota kaalisalaattia maistellessani, vihdoin ymmärsin Kölviä. Ranskanperunat olivat kypsyydeltään, koostumukseltaan ja mausteiltaan juuri kohdallaan, "C'est parfait" saattaisi ranu itse kuvailla itseään. Ranskalaisten maustaminen on kuin argentiinalaista tangoa, mausteiden liika dominanssi pilaa askelluksen ja perunan harmonian. Näin ei käynyt tänään, harmonia säilyi ja oman vivahteensa siihen toi maukas valkosipulidippi, joka sekin ansaitsisi vähintään oman kunniapatsaansa Ideaparkin keskusaukiolle. Lopulta pääsemmekin itse Meathook-hampurilaiseen, kotimaista rotukarjan pihviä, savupekonia, revittyä BBQ -kanaa, cheddarjuustoa, vihersalaattia, tomaattia, marinoitua punasipulia ja chilimajoneesia, ah, mikä makujen sinfonia. Etukäteen hieman arveluttavalta kuulostava kolmen erilaisen eläimen liha paljastuikin hyvin palkitsevaksi. Kaikki lisukkeet näiden sämpylän puolikkaiden välissä tekivät toisilleen kunniaa kuin veteraanipäivän paraatissa Fifth Avenuella. La cerise sur le gâteau oli purilaisen kruunannut chilimajoneesi, kuin se romanttinen ja temperamenttinen latinorakastajasi, yhtäällä hellä, toisaalla osaa myös tukistaa sopivan tulisesti intiiminä hetkenä. Kiitos Daddy's, 5/5.